Päätettiin muuttaa http://alli-ja-veli.blogspot.fi/ kun tää Vuodatus hävitti kaikki kuvat.

Terveisin. Alli, Veli ja mami

Mami on oikeassa niinku aina: aika kuluu siivillä. Mä oon jo kohta 2,5 vuotta ja HOO on ollut mun veljenä nyt vuoden. Se saapui melkein suoraan juhannusjuhlille. Kukaan ei usko että se on mun pikkuveli, kun on kert suurempi. Ajattelin et tää plokkaus olisi Velin kasvukertomus kuvien muodossa. Poika on tosin aloittanut sukututkimuksen, mutta siitä myöhempänä kunhan saadaan tarpeeksi kuvia kasaan. Se on innostunut siitä "Kuka oikein olet?"-sarjasta. Se luulee löytävänsä suvustaan Bernadotteja tai ainakin Puolassa varhaiskeskiajalla asuneita polaaneja. Ja arvata saattaa KUKA joutuu surffailemaan netissä ja hakemaan kuvia jätkän isovanhemmista? Mun ei tartte tuollaisia harrastaa kun oon Urjalasta (niinku esim. Väinö Linna) ja mun suku on mami ja Veli. 



Tässä HOO vielä siskonsa Sirin kanssa Turussa.



Tää on mun kohtalo vielä tänäkin päivänä. HOO syä mun korvia.



Tässä tämän päivän mittasuhteet. ISOveli HOO!!



Vaikka poika on iso, mieli on vielä kovin pelokas... Ei uskalla tulla pois laiturilta rantakiville.



Poika kotipihalla.

Näin se vuosi on kulunut. Tartteis varmaan kiittää pojan vanhempia Astaa ja Frediä. Mun elo ois ihan paljon tylsämpää ilman tuota Pili Palliaista, HOO Moilasta alias Veliä.

Taas se kuukausi kulua tumpsahti ja uusikin vaihtui. Oltiin vappuaika mökillä Kihniöllä. Maailman paras paikka mun mielestä, jos ei lasketa päiväunipaikkaa mamin vieressä torkkupeiton alla. Mökillä mietittiin että jos me ollaankin saatu russelin sijasta puolalais-ruotsalainen vesikoira?? Pojan papi on Puolasta ja Asta-mami tunnustaa SveaMamman maata. HOO kantoi kaikkia pikkurisuja vedestä maalle. Onneksi ei silpunnut niitä, vaan raahasi maalle ja lähti seuraavan perään. Mulla alkoi ainakin varpaita palella kun pikkusen aikaa seisoskelin Velin vahtina rantavedessä.



HOO Moilanen on laittanut jo nuorella iällä elämän prioriteetit kohdilleen... Oma napa ja varsinikin vatsa lähimpänä. Tosin se ei ole vielä ymmärtänyt yhtä seikkaa: jos ei vahdi mökkiä ja mökin asukkeja ei tipu myöskään ruokaa. Me russelit ei meinaan saada iteksemme esim. jääkaapin ovia auki. (Täytyy heti perua puheet, koska varmasti sellaisiakin russeleita löytyy..) Eli hommahan meni sitten näin. Mä olin MÖKKIvahtina ja HOO MAKKARAvahtina.





EIhän me mökillä mitään työleirillä oltu. Saatiin painaa "hullu-muulia" ja räyhätä vesilinnuille jokka tuli liian lähelle meidän laituria. HOOn uusi harrastus on painaa verkkoaidan alta suoraan naapureille. Naapureilta poikaa saikin haukkua vähän väliä. Mamilla meinasi mennä hermot poikaan. Onneksi me nartut ollaan ihan erinmoisia. Lempi ei koskaan karannut, mutta Timppa-papaa sai myöskin haeskella naapuripihalta. Vaikka aita oli laitettu niin tiiviiksi kuin olla ja voi, niin papa kiersi sen ja taas russelin häntämela vilkkui iloisesti väärällä puolella. Papa joskus kertoikin, ettei yrittänyt enää mennä aidan läpi koska oli Normandian maihinnousussa törmännyt piikkilankaan. Mä en aina ihan uskonut papan juttuja.



"Minäkö karkaamassa? Vahdin vaan näitä upouusia kottikärryjä."

Mami halusi ottaa musta tällaisen pönötyskuvan... ja kuvaa tarkemmin tarkasteltuaan mami määräsi mut laihikselle. Se on sitten kaalisoppakuuri + lentoemäntädieetti. Lantio tarttee saada kesäkuntoon. Tää on meidän leikattujen tyttöjen synti. Aineenvaihdunta hidastuu ja lantion seutu alkaa pyöristyä. Mutta musta tää menee nyt jotenkin nurinkurisesti... Mami tosin sanoo naapurin rouvan kanssa jutellessaan, että tarttee syödä että aineenvaihdunta pysyy käynnissä.. No nih, ruokaa tänne ja äkkiä.. aineenvaihduntani pysähtyy!!!



Sitten vielä muutama remumiskuva... ja lopuksi mamin ottama blogin pakollinen luontokuva.

Tässä yhtenä päivänä aloimme mamin kanssa juttelemaan Velin kamuista. Ja huomattin ettei sillä ole kuin tyttöystäviä. Uroskoirat kiertävät meidän testosteripumpun kaukaa. Eppu bretangenbassetti ei edes katso poikaa, Allia kyllä moikkaa ja Vihtori Jr. mopsi poistuu paikalta tai kääntää selän kun poika saapuu paikalle. Vai onko niin että vanhemmat urokset ovat välinpitämättömiä poikaa kohtaa, koska on niin vähempiarvoinen etteivät tuhlaa aikaa siihen.

Mutta ykkösenkeli olen minä, Alli. Remu- ja painimiskamu. Tuhlaan aikaani surutta pojan opettamiseen niin hyvään kuin pahaankin. Revitään kaikki lelut yhteistuumin palasiksi ja rallataan koti siivouskuntoon. Poika seuraisi mua vaikka maailman ääriin ja toisaalta kyllähän mä siitä tykkäänkin. Kamalasti vaan menee aikaa siihen että pitää suojella poikaa ja torppaa ilkeitä pihafasaaneilta.



Sitten on Siri-sisko Aurassa. Vähään aikaan ei olla nähty, kun mamilla ei ole ollut asiaa Turkuun. Toisaalta voi olla hyväkin etteivät sisarukset näe toisiaan, kun kummallakin on päällä riehumiskielto. Sirillä on venähdys polvessa ja Veli joutuu huilailemaan ranteidensa vuoksi. Onneksi kuitenkin posti kulkee ja poika lähettikin siskolleen mangustikortin.



Selman Veli on tuntenut ihan pennusta asti. Se onkin muutaman kuukauden vanhempi kuin poika. Näillä kahdella synkkasi heti ja ollaankin remuttu pihalla ja tehty metsälenkkejä yhdessä. Selma on tainnut ihastua Veliin ihan sadalla, kun aina ohimennessä yrittää muuttaa meille. Täällä odotellaankin kovasti että lumet sulaisi metsistä ja päästäisiin painamaan sinne tuhatta ja sataa.



Sitten on ihana Saariston Siirin Wieno ja sen utuinen katse, joihin poika ihastui ensi silmäyksellä. Yhteinen makumieltymyskin löytyi Ylistaron agilityradan kupeessa, hevonkakka. Tosin Wieno-neiti söi peetä niin paljon, että joutui oksentaan kaiken pois. Ylistarolla tutustuttiin myös Wienon äitiin Saaraan, joka oli kilpailemassa. Wieno on myös poikaa noin kaksi kuukautta vanhempi... ja kovin kaukana ei ollutkaan, etteikö Wienon veli Welmu olisi Velin tilalla.



Pojan sydän sykkii myös viereisen Rantakadun PUUMILLE: cairninterrieri Sikke ja westie Lola. Veli menee ihan madoksi kun se näkee Puumat. Se haluaisi niin pusutella Sikkeä ja ehkä pikkaisen napata myös partakarvoista. Eiköhän kesällä poika saa tehdä kumpaakin, kunhan Sikke on toipunut polvileikkauksesta. Lola on tarina erikseen. Se haluaisi hengata vain mun Allin kanssa ja pitää Veliä välttämättömänä pahana. Tosin olemme aivan varmoja että Veli sulattaa tämänkin vanhanpiian sydämen ja rallaa sen kanssa ensi kesänä.

Viimeisenä muttei laisinkaan vähäisempänä on alakerran MUUMI. Muumi on jo kolmas rakastajatar Velille. Ensin oli Silja Linen hylje Maire, jonka jälkeen tuli Laattanalle ja nyt on tosiaan Muumi. Poika haluaa melkein joka ilta muumille kylään kellariin ja lopun jokainen voi arvata itse. Poika tulee kellarista kieli ja häntä roikkuen ja menee suorilta maate. Kuvassa Muumi on päässyt yläkertaan kuvattavaksi.

Käytiin mamin minihiihtolomalla Turussa sukuloimassa. Mutkin otettiin mukaan ettei elämäni olisi ihan ja pelkästään Parkanoa. Olisikohan sittenkin mun pitänyt jäädä kotio kun mamin VISA-kortti vingahti 300,- edestä? 

Kaikki meni siihen asti hyvin, kunnes en suostunut pissaamaan iltalenkillä enkä sitten tietenkään aamulenkilläkään. Mami siitä hermostui ja alkoi maalamaan piruja seinille: virtsatulehdus, -kivet, -kiteet, -umpi jne. Sen jälkeen sitten virtsamyrkytys. Hysteria oli vallannut koko mummilan ja lähiseudunkin. Saatiin sitten lääkäriaika Raisioon Vettoriin ja mua lähdettiin kiidättämään kohti sairaalaa. Tosin lääkäriaika olisi vasta 3 tunnin päästä. Mami olisi halunnut laittaa hätävilkut mutta mä sanoin ettei tässä ny sellaista hätää eikä edes pissahätää... Kukaanhan ei kysynyt multa mistä on kyse?

Vettorissa respantäti otti mut vastaan ja perustietojen jälkeen mami laittoi mut häkkiin!! Sitten se käänsi selkänsä ja lähti pois, vaikka yritin olla todella surkean näköinen ja tärisin. Se oli jo liikaa ja huusin ja vinguin minkä kerkesin. Mielessäni alkoi pyörimään jo kauhukuvat että mut on myyty koe-eläimeksi tai sitten mami on jäänyt velkaa kyseiselle lääkäriasemalle ennen kuin muutti pois Turusta ja mä oon nyt panttina.

Tästä alkoikin pieni muistamattomuuskohta. Musta oli otettu kaikenmaailman näytteet, ultraäänet ja rönkkenit. Vikaa ei vaan löytynyt. Aika tuntui kovin pitkältä kunnes huomasin tutut kasvot.. en vaan muistanut mistä ne olivat tutut? No, sehän oli mami. Se oli saanut rahat kasaan ja mä pääsisin takaisin kotiin. Ei maar, se tuli hakemaan mua ja kysymään lääkäritädiltä, mikä oikein vaivasi. Täti sanoi että pisumattomuus voi johtua kivusta tai sitten vika on neurologista!!! Ny se täti sitten väitti et oisin niinko hermoheikko?? Eikö se ollut tunnistanut mun rotua? R niinku russeli!! Terapia-aika? No thanks!! Kukaan ei ollut kysynyt multa, että saatoinko olla niin iloinen päästessäni pois Parkanosta että pisuhätä hävisi? Tai että kaupungissa oli niin paljon katseltavaa että unohdin kyykistyä? 

Lähdettiin sairaalasta ja mummin pihalle päästyäni kyykistyin ja sanoin mamille: ”siinä sulle pisut!!!” Aika kova litrahinta tuli tuolle lirutukselle kun koko reissu tuli maksamaan sen 300,-.

Sairaalareissun murjoma.

Mami niin rakastaa näitä "kuin kaksi marjaa"-kuvia.. Tässä Velin papi Fredi ja Veli. Vai oliko se toisinpäin?

Meillä on kivaa ulkona...

....ja sisällä.

Pakollinen HOO Moilas-päivitys:

Poika (9kk) oli Keuruun ryhmänäytelmässä 4.2. sadanmiljuunan asteen pakkasessa (-35). Onneksi saivat olla sisällä. Tuomari Tanya Ahlman-Stocmari arvioi jätkän JUN EH arvoiseksi:

Maskuliininen, oikeat rungon mittasuhteet omaava uros. Hyvä pää ja ilme. Vahva kaula. Erinomainen runko ja rintakehän pituus. Hyvin rakentunut takaosa. Oikeanlaatuinen karvapeite. Niukasti kulmautunut edestä. Valitettavasti kääntää tässä kehitysvaiheessa erittäin voimakkaasti eturaajojaan ulospäin. Hyvät käpälät. Erinomainen käytös. Oikea ylälinja liikkeessä. Hyvä häntä. Liikkuu hyvin takaa. Palkintosija putoaa tänään luokalla eturaajojen vuoksi. 

PS. Kirsi, joka tekee ainakin kaavoja Timppa-papan lentäjäntakista.. Laitatko meiliosoitteen tuonne kommenteihin.. Olisi kiva saada valmiista takista kuvia..